Kun haluan rentoutua, menen hyvälle saarelle Tyynenmeren rantaan, siellä luonto voi näyttää kauniit maisemansa ja avata villieläimen maailman. Jos sinulla on hyvä työ ja hyvä tyttöystävä, voit mennä esimerkiksi Hawaiin, koska se on haave kaikille matkustajille.

1. Voit mennä matkatoimistoon tilamaan liput Hawaiin kesällä ja valita lentokonefirman, joka lentää sinne ja ostaa erilaisia matkamuistoja, että et unohda sinun matkaasi.

2. Hawaiin saarella voit ottaa kuvia, kävellä hiekkarannalla, uida ja sukeltaa, katsoa veden alla  kaloja ja tuntea meri-ilman tuoksun.

3. Hotellissa voit käydä suihkussa ja tilata ruokaa huoneeseen ravintolasta ja  kiitää tarjoilijaa ja ottaa tuolin, avata  parvekkeen oven, mennä parvekkeelle ja katsoa miten isot aallot hyppivät  Tyynenmeren rannalla.

4. Voit nukkua ja mennä sitten tyttöystäväsi kanssa iltakävelylle ja käydä ravintolassa maistamassa  Valtameren kalaruokia ja viiniä.

5. Aamulla on hyvä urheilla vähän ja mennä vesihiihtämään ja purjelautailemaan ja viettää jännittävää aikaa vedessä. Sitten voit pian mennä pikabaarin maistamaan villimarjoja, jotka ovat isoja ja hienoja.

Kissa nimeltä Nöpö, joka oli valkoinen ja ruskea väriltään, syntyi maatilalla Suomessa 3. marraskuuta vuonna 2001. Hänen äitinsä oli kotikissa, mutta hänen isänsä oli tuntematon. Nöpö leikki paljon sisaruksien kanssa. He asuivat äitinsä kanssa hevostallissa. Tallilla oli viisi hevosta, kolme suomenhevosta ja kaksi Norjan vuonohevosta. Nöpö leikki paljon kärpäsillä, jotka viihtyivät tallissa hevosten kanssa. Hän kasvoi nopeasti ja kun hän oli viisitoista viikkoa vanha uusia ihmisiä tuli maatilalle. Ihmiset ihmettelivät ja katsoivat kissanpentuja. Aluksi Nöpö pelkäsi heitä, mutta tottui heihin nopeasti kun pieni tyttö leikki hänen kanssaan.

Ihmiset olivat olleet noin tunnin kissanpentuja katsomassa. Heidän oli vaikea päättää minkä kissanpennun he ottaisivat. Lopulta he valitsivat Nöpön, enimmäkseen siksi kun heidän tyttärensä tykkäsi siitä eniten. He olivat nuori pariskunta, jotka lomailivat tyttärensä kanssa talviloman aikana Suomessa. Nöpön reissu kohti uutta kotia alkoi.

Ensin he matkustivat lentokoneella Skotlantiin. Sen jälkeen he matkustivat autolla satamaan, missä he istuivat purjeveneeseen. Purjeveneessä he istuivat kauan. Perheen isä hoiti venettä, äiti lueskeli kirjaa keskipenkillä ja tyttö istui keulassa kissanpentu sylissään. Nöpö ei koskaan ollut nähnyt sellaista maisemaa. Vesi oli sinistä ja aurinko paistoi. Oli lämmin, kaunis ilma.

Vihdoin he olivat perillä. Saaren päällä näkyi iso talo, joka oli ihmisten koti. Talossa oli kolme kerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa oli iso huone (jota käytettiin tanssihuoneena), ruokasali, keittiö ja iso olohuone. Toisessa kerroksessa sijaitsi lastenhuone, Nöpön huone ja kaksi leikkihuonetta. Kolmannessa kerroksessa oli isin ja äidin huone, kaksi työhuonetta ja pieni kirjasto. Nöpö sai mennä vapaasti kaikkiin huoneisiin.

Nöpö asui koko ikänsä tämän perheen kanssa, ja häntä kohdeltiin kuninkaallisesti. Joka perjantai hän sai syödä lohta. Hänen petinsä oli yhtä iso kuin ihmisen sänky ja talo, jossa perhe ja Nöpö asuivat oli kaunis vanha kreivitalo.

Oli aamu, aurinko nousi samalla tavalla kuin joka päivä, mutta minulle se päivä alkoi aikaisemmin, lentokoneessa, taivaalla. Minä olin mennossa etelään, missä ei ole jäätä ja  missä on mahdollista löytää kylmää olutta 24 tuntia päivässä, 365 päivää vuodessa.

Lumi on hyvä, se kuuluu tähän vuodenaikaan. Sitä kaikki suomalaiset odottavat, kun lumi sataa. Maisema muuttuu ruskeasta valkoiseksi, pimeys muuttuu valoisaksi ja ihmisten stressi kevenee, kun valkoinen maisema näkyy pihalla.

Kaikki eläinten jäljet näkyvät lumessa. Voi mennä metsään katsomaan jälkiä, ehkä näkee jonkun eläimen jos seuraa sen jälkiä. Karhu on jo nukkumassa, mutta hirvi kävelee vielä metsässä.

On ihana katsoa kun kadut täyttyvät ihmisistä, jotka kiirehtivät tekemään jouluostoksia.

Jossain kaukana metsän siimeksessä asui vihainen peikko, joka vihasi talvea. Hän nousi tähtikirkkaana yönä lumenpeittämän kuusen latvaan ja huusi: ”Tulispa jo kesä! En kestä tätä pitkää talvea!”

Mummo, joka oli kävelemässä ohi, kuuli peikon puheen ja pysähtyi. Hän sanoi sille: ”Voi parka pieni, talvi on ihana! Voit hiihtää ja tehdä paljon muuta, mitä et voi tehdä kesällä. Tulepas minun kanssani, niin minä teen sinulle lämmintä glögiä, se ehkä lämmittää ja rauhoittaa sinua. Lupaan laittaa vähän enemmän mantelia ja rusinaa. Sitten teen sinulle kalakeittoa. Nautitaan ruuasta, se ehkä helpottaa sinun masennustasi. Sinulla on ihan selvästi talvimasennus. Miksi?”

Minun nimeni on Ahmed. Olen 38-vuotias mies ja olen kotoisin Agadirista, Marokosta.Tulin Suomeen noin kaksi vuotta sitten. Alkio-opistossa opiskelen Kielet ja kansanvälisyys –linjalla suomen kieltä, englantia ja Inter-Cultural opintoja. Minulla on myös toinen opiskelupaikka Satakunnan Ammattikorkeakoulussa Raumalla. Siellä opiskelen ulkomaankaupan maisterin tutkintoa englanniksi.

Asun Helsingissä mutta  minulla on myös paikka asuntolassa Alkio-opistolla. Opiskeluohjelma ja systeemi Alkio-opistossa on minun mielestäni hyvä.